Lauantai-illan huumaa – porkkanakeittoa, possun fileettä ja olutrisottoa

 

Porkkanasosekeittoa – herkullinen alkuruoka, joka saa myös kokin hyvälle tuulelle

 

Viimeaikoina on tullut kierrettyä ravintoloissa nauttien toinen toistaan upeimpia ruokia. Väillä hiipinyt mieleeni epäilys. Kadotanko jo kokkaustaidon? Ravintolavisiittien jälkeen kotikeittiössä on kokkailuintoa vaikka muille jakaa, joten valmistin alkuun porkkanakeittoa, johon lisäsin myös fenkolia ja raastettua inkivääriä.

Reippaan liikunnan lisäksi mieltäni ehdottomasti piristää keittiössä touhuaminen. Arkiset murheet kaikkoavat, kun ensimmäiseksi siivoaa keittiön ennen varsinaista kokkaustuokiota. Kannattaa samalla siivota myös kaikki ruokakaapit sillä sieltä saattaa löytyä mielenkiintoisia yllätyksiä.

Tutkiessani kaappien sisältöä, käteeni tarttui Milanosta ostettua aitoa italialaista risottoa. Perinteisesti valmistuksessa käytettään valkoviiniä ja parmesaania. Nyt päätin tehdä toisin. Kävin Alkosta hakemassa pullollisen vahvaa ( 8.2% vol ) Schneider Weisse Mein Aventinus vehnäolutta, joka on täyteläisen, miedosti humaloidun, kypsän hedelmäisen ja hennon sitruunan makuista laatuolutta.

 

Porsaan sisäfileettä ja olutrisottoa

 

Tällä kertaa risotosta tuli juuri sellaista kuin halusinkin. Herkullisen makuista ja maut täydensivät toinen toisiaan. Koristeeksi ideoin karamellisoitua omenaa.

Hieman päänvaivaa aiheutti viinin valinta. Valkoviiniä vai keskitäyteläistä punaviiniä. Tällä kertaa käteeni tarttui Governo Toscano 2017, joka makunsa puolesta sopii erinomaisesti porsaanlihan seuraksi. Onneksi sentään ymmärsin silittää pöytäliinan ennen pää- ja jälkiruuan nauttimista.

 

Voipullavanukasta, mustikkavaahtoa sekä vaniljajäätelöä

 

Jälkiruoka oli erinomaisen hyvän makuista, mutta valitettavasti nyt kokkaamattomuus näkyi jälkiruuassa. Alku- ja pääruuan valmistuksen jälkeen ideat loppuivat. Iskikö väsymys vai mikä? Viinin syyksi ei voi laittaa jälkiruuan epäonnistumista sillä en juo kokkailun aikana lainkaan muita juomia kuin vettä.

Pakastemustikat eivät tee annoksesta edustavan näköistä. Tyhmyyttäni en ostanut pensasmustikoita tai muita tuoreita marjoja. Lupaan, että tulen kiinnittämään enemmän huomiota jälkiruokien valmistamiseen. Tällaiset kotikutoiset tekeleet eivät ole kauniin näköisiä. Harmittaa.

Vaikka epäonnistuminen ei tunnu mukavalta. Hyvä on muistaa – täydellisyys ei ole päämäärä vaan tärkeämpää on kokemus, jota saan kokea keittiössä joka päivä. Yritetään ottaa opiksi virheistä ja muistaa seuraavalla kerralla.

 

 

 

 

 

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa